New York Rangersin tämänhetkinen kausi ei ole vastannut odotuksia, jotka rakennettiin edellisen vuoden menestystarinaan. Kaudella 2023–24 Rangers näytti mestarijoukkueelta – he nappasivat runkosarjan ykköstilan ja etenivät vahvasti pudotuspeleissä. Tällä kaudella peli ei ole kulkenut samalla tavalla. Suoritukset ovat ailahdelleet, ja keskeiset hyökkääjät, kuten Artemi Panarin ja Mika Zibanejad, eivät ole yltäneet aiempien kausien tehokkuuteen. Rangersin peli-ilme on ollut vaisu ja epävarma, eikä aiempi varmuus tai rytmitys ole löytynyt. Useissa otteluissa joukkue on antanut johtoaseman lipsua käsistään ja jäänyt ilman pisteitä tilanteissa, joissa ennen he hallitsivat kenttätapahtumia loppuun saakka.
Yksi suurimmista pettymyksen aiheista on ollut Rangersin erikoistilannepelaaminen. Ylivoimakuvioista puuttuu terävyys – laukaukset jäävät vähäisiksi ja maalinedustalla ei synny tarpeeksi hässäkkää. Lisäksi alivoimapelaaminen ei ole enää samalla tasolla kuin aiemmin: merkkausvirheet, epäonnistuneet purut ja hitaat reagoinnit ovat johtaneet liian moniin takaiskumaaleihin. Näillä osa-alueilla Rangers on aiemmin rakentanut vahvuuksiaan, mutta nyt ne ovat kääntyneet heikkouksiksi. Erikoistilanteiden epäonnistuminen näkyy erityisesti tasaisissa peleissä, joissa yksi onnistuminen tai epäonnistuminen voi ratkaista koko tuloksen. Valmennus on hakenut uusia koostumuksia ja pelipaikkamuutoksia, mutta toistaiseksi tulos ei ole ollut toivottu.
Puolustuspelaaminen on ollut yksi Rangersin suurimmista huolenaiheista. Maalivahti Igor Shesterkinin loistavat otteet eivät yksin riitä paikkaamaan puolustuksen virheitä. Hän on joutunut kohtaamaan jatkuvasti laadukkaita maalintekopaikkoja, kun Rangersin puolustus ei ole onnistunut katkomaan hyökkäyksiä ajoissa. Shesterkinin torjuntaprosentti on laskenut viime kauteen verrattuna, osin liian suuren kuormituksen takia. Puolustajilla on ollut vaikeuksia sijoittumisessa ja nopeassa pelinluvussa, mikä on tarjonnut vastustajille liikaa tilaa hyökkäysalueella. Pienetkin virheet omassa päässä ovat kostautuneet raskaasti, ja tämä on tehnyt jokaisesta ottelusta taistelun, joka ei ole kääntynyt Rangersin eduksi.
Päävalmentaja Peter Laviolette on kauden aikana kokeillut erilaisia keinoja joukkueen herättämiseksi. Kentällisiä on muokattu, ketjuihin on tuotu nuoria pelaajia ja peliaikaa on jaettu eri tavalla kuin aiemmin. Brennan Othmann ja Will Cuylle ovat saaneet tilaisuuden näyttää osaamistaan, mutta kokemattomuus näkyy vielä ajoittain. Laviolette on myös penkittänyt kokeneempia nimiä saadakseen uutta energiaa kokoonpanoon. Valmennus on korostanut pelillistä kurinalaisuutta ja yhteispeliä, mutta vakautta ei ole löytynyt. Rangers hakee edelleen tasapainoa, jossa kokeneet tähdet ja uudet kasvot voisivat muodostaa yhtenäisen ja suorituskykyisen ryhmän.
Rangers ei ole vielä täysin ulkona playoff-taistelusta, mutta tilanne vaatii lähes täydellistä loppukautta. Joukkue tarvitsee pisteitä lähes jokaisesta jäljellä olevasta ottelusta ja lisäksi toivoo suotuisaa kehitystä muiden joukkueiden tuloksissa. Pelaajat ovat kertoneet mediassa, ettei pukukopissa ole luovutettu – usko mahdollisuuksiin elää yhä. Samalla loppukauden panos ulottuu ensi kauteen saakka: esitykset vaikuttavat siihen, keiden varaan rakennetaan tuleva joukkue ja ketkä ovat valmiita ottamaan suurempaa roolia jatkossa. Organisaation näkökulmasta tämä kausi on käännekohta: kyetäänkö vaikeuksien keskellä pysymään yhtenäisenä ja luomaan silta menneestä menestyskaudesta kohti uutta nousua?